Kun kaikki määrittely katoaa – ja jäljelle jäät vain sinä

Viime aikoina olen kulkenut läpi jotain, mitä en silloin osannut nimetä, mutta nyt ymmärrän: Se oli sielun pimeä yö.

Se hetki, jolloin elämä pysäyttää ja kaikki tutut määreet, jotka ovat ennen antaneet turvaa ja identiteettiä, riisutaan pois yksi kerrallaan. Ei siksi, että olisit epäonnistunut, vaan siksi, että olet kasvamassa uuteen. Juuri kun olet valmis astumaan eteenpäin, elämä kutsuu luopumaan – kaikesta siitä, mitä olit.

Etkä vielä tiedä, kuka olet tulossa olemaan.

Tuo tyhjä välitila pakottaa pysähtymään. Olemaan tässä hetkessä. Läsnä. Ilman suunnitelmaa. Ilman roolia. Ilman varmuutta. Ja juuri siinä tapahtuu nollaus. Syvä sisäinen resetti.

Minä olen luopunut monesta. Siitä, että olin jonkun tytär. Siitä, millaiseksi traumat minut muovasivat. Miellyttäjän roolista. Siitä, että olen yrittänyt olla sopiva muille. En enää halua vain tehdä toisia onnellisiksi – haluan tehdä itseni onnelliseksi.

Olen ollut vaimo – en ole enää. Olen ollut äiti 24/7 – nyt lasten kasvaessa sekin rooli muuttuu. Olen ollut tyttöystävä – en ole enää. Olen rakentanut uria, joita ei enää ole. Minulla ei ole statusta, ei rahaa, ei nimikettä.

Kun kaikki, millä ennen määritin itseni, katoaa – mitä jää jäljelle?

Jää vain minä. Riisuttuna, rehellisenä. Ilman mitään muuta kuin tämä hetki.

Ja juuri siitä alkaa uusi matka. Siitä hiljaisuudesta, josta alat kuulostella: mikä tuntuu oikealta? Mikä ei? Vasta silloin voit alkaa luoda itseäsi uudelleen – täysin omilla ehdoillasi.

Jos sinä käyt läpi jotain samanlaista, et ole yksin. Jos sinusta tuntuu, että olet menettämässä kaiken, saatat olla itse asiassa palaamassa kotiin – itseesi.

Tässä hetkessä on kaikki. Tästä alkaa uusi sinä.